10.4.2013

kaivelen keittiössä jauhoja ja sokeria kaapista, kaisa istuu koneella olkkarissa. nettiyhteys on tavallista huonompi, kuten eilenkin. keskustelemme huutamalla.

"tää sivu ei lataa ikinä."
"kyl se ku maltat vaa oottaa. pelaa vaik tetristä."
"missä se o?"
"siellon palkissa se kuvake se pyöree, siitä aukee valikko."
"aa, joo."

hetki hiljasta, saan jauhot, mausteet ja sokerin sekotettua.

"miten monta mun ois tarkotus saada mitäki?"
"hä?"
"siis kai nää palat tästä joskus häviää?"
"niitä pitäs saada yhtenäine rivi laidasta laitaan."
"aa..."

lisään maidon, rasvan ja siirapin, sekottelen rauhassa. kohta kuuluu pieni masentunu ääni:

"mä en osaa pelata tetristä."
"ai..."

mietin hetken.

"joko sä oot saanu ne palat kääntymään?"
"e."
"se tapahtuu nuolinäppäimillä."
"nuoli..?"
"nii, ne neljä siinä."
"aa... AAA! OOO! AA!"
"no nytkö sujuu?"
"AA! no nyt! ei- ei vittu- AA!"

kaadan kakkutaikinan vuokaan ja laitan uuniin. raivattuani työtason meen olkkariin, jossa kaisa ilmottaa ylpeenä:

"mä pelaan nyt tällästä jonka nimi on shiishen-sho."
"okei. joks sä tiedät mikä sen idea on?"
"varmaa."

4 kommenttia:

  1. miks pitäs pelata jotain tetristä, jos kerta koneella on shisen-sho? Eri juttu ellei olis.

    VastaaPoista
  2. Kaisa, yksi ikuisen roihuuvan rakkauteni ainoista kohteista.

    VastaaPoista
  3. OI KEIJJO!
    OI A-K!
    (ak sä et vastannu mun tegstiviestiin jossa vastasin sun tegstiviestiin!)

    VastaaPoista