2.10.2012





9 kommenttia:

  1. Pahoin pelkään että Repin-kinstituuttikin a) maksaa maltaita b) muuttuu samanlaiseks koska pitää rekrytä mahd paljon porukkaa sisään. Ongelma on kilpailu opiskelijoista=määrärahoista.

    VastaaPoista
  2. Jos sä et tykkää sun omista teoksista, se on varmaan sun edistymisen edellytys ja tekemisen jatkumisen tae. Jos tykkäisit, miks jatkaa? Siinäkö se elämä oli, osaan tehdä sitä mistä tykkään ja teen hautaan asti?

    Mutta älä moiti niitä jotka näkee niissä jotain laajemmin rohkaisevaa, ihmisyyttä, matkallaoloa, keskustelevuutta, vilpittömyyttä, ärhäkkyyttä, ööö... kauneutta?

    VastaaPoista
  3. Liisa Liisasein! Sinun kannattais puhua opettajalle näistä ongelmistas, varmasti hän osaisi sen jälkeen paremmin ohjeistaa sua. En nyt yhtään tiedä tahi osaa sanoa, millainen meno oppilaitoksessasi on, mutta ei sekään kyllä oikein ole jos töistä ei keskustella, jotta "kellekään ei tulis paha mieli". Ota nämä puheenaiheeksi, tee vaikka joku teoskin asiaan liittyen!

    Millaista reaktiota odotat ihmisiltä, kun sun töitäsi katsotaan? "Tartten paikan, jossa mulle rehellisesti sanotaan miten paska oon", sanoit tuossa. Mikä sun töissä mättää omasta mielestäs? Tekninen osaaminen, esteettisyys vai tuntuuko, ettet saa viestitettyä sitä, mitä haluat? Kaikkia noita osa-alueita voi kehittää, ja se on oikeastaan taiteilijan velvollisuus, erityisesti tuo viestintä.

    Ikävä kyllä me ollaan Liisasein sellaisella alalla tässä, ettei me olla koskaan valmiita. Kaikki mitä me tehdään, tulee meistä itsestämme, ja me ollaan koko ajan muutoksessa. Mä en esimerkiksi voinu lapsena sietää kaalia, mutta nyt mä rakastan sitä. Mä tunnen olevani myös huono kirjoittaja, mutta koetan nykyään antaa mun tekstin rönsyillä vapaasti kuin piirrostenkin, ja siksi mä annoin tuon kaali-esimerkinkin nyt jäädä tähän. :D Kehitystä vain, nainen! Treeniä! Ei punttisalilla, mutta tee töitä jotta tavoitat omat tavoittees.

    Kämpässäni on muuten edelleen paperilintuja. Itkin liikutuksesta kun näin ne, sellaisen reaktion se työsi sai tässä pienessä mielessä aikaan.

    VastaaPoista
  4. joo repin-instituutti on vissii kuussataa kuussa eikä siihe hintaa kai sisälly muuta ku opetus. että sikäli ollaan itseopetuksen varassa. ja totta, taidekoulut paskoontuu ympäri koko suomen, että sikäliki on luottamine itseopetukseen.

    tiiän keijjo että paskuutesa näkemine on ensimmäinen askel kohti paremmuutta, eikä se mua pahasti huolestutakaa. uskon kehittyväni ajan myötä. tän purkauksen aiheutti koko kulunu perspektiivikurssi, jonka surkeutta on vaikee lyhyeen tiivistää. plus nuo kurssitehtävät oli alisuoritettuja, minkä olisin toivonu että opettajaki kunnolla huomioi ja kurmuuttaa. mikä oli tietysti turha toivo. turhautti, kaiken kaikkiaa.

    roosa roosasein, opettajan kanssa keskustelu oli hyvää päivää kirvesvartta. ja se koitti guuglettaa resurssienhallinnalla. kuultiin paljo espanjan luolamaalauksista ja 70-luvun opiskeluajoista akatemiassa, muttei saatu tietää miten pakopisteitä nyt sit lopulta käytännössä käytetää. kovasti se siellä asioita piirteli, muttei selittäny ja vastas kysymyksiin iha eri asiaa mitä kysyttii. että kiitos jeesus pätevästä opetuksesta.

    mitä mun omaan taiteelliseen kriisiin tulee,
    a) oon teknisesti paska (=keskeneränen)
    b) esteettisyys vittuun
    ja c) ei mulla oo mitää viestittävää.

    "kun sun töitäsi katsotaan"... ei oo vittu mitää syytä kellää kattoa mitää mun töitä, ei niissä oo mitää nähtävää. miks ees oikeestaan piän tätä blogia?
    tässä tullaan lopulta taas siihe, ettei mulla oo oikeutta olla nii itsekäs että voisin tehä asioita pelkästään itteeni varten. oon taakka yhteiskunnalle niin kauan ku en oo millään tavalla hyödyks, ja taiteesta kuitenki suurin osa on pelkkää hyödytöntä pelleilyä. oikeestaa pystyn mihinkää taiteellisiin ponnistuksiin vaa sillo ku onnistun olemaa ajattelematta näitä asioita.
    mut nää on iha hyviä ajatuksia, jotai näistä ennen pitkää kehittyy. oon kuitenki nii laiska ja mukavuudenhalunen etten jaksa rueta tekemää mitää oikeesti hyödyllistä.

    kuulostaapa masentuneelta. iha hyvi mulla menee, ja oon kuitenki taas kahen tunnin päästä täysin eri mieltä itteni kanssa, että sikäli ei mitää syytä huoleen.

    VastaaPoista
  5. Tässä sinulle luu kurkkuun, kaikella rakkaudella siis: sulla on just ja tasan oikeus olla niin itsekäs, että teet asioita itseäs varten. Siten kehität itseäsi, susta tulee vahvempi, ja voit sitä kautta olla hyödyksi muillekin. Sä et oo taakka yhteiskunnalle, sä olet osa sitä, ja ilmeisesti sulla on paljon sanottavaa ainakin nyky-yhteiskunnan tilasta ja taiteen asemasta. Kuka on se mysteerihenkilö, jolle sun pitäis olla hyödyksi? Se henkilö ei tuu koskaan sun luo sanomaan, että "hyvä tyttö, nyt olet hyödyksi". Sitä ei tapahdu, koska sitä henkilöä ei ole olemassa.

    Sä olet nuori ihminen, joka opiskelee sitä alaa mikä kiinnostaa. Opiskele nyt ihan rauhassa siellä, missä oot. Voit näiden opintojen jälkeen opiskella itselles jonkin toisenkin ammatin. Mä ainakin ajattelin, että jos musta ei tuu heti superkoleeta sarjislähettilästä, niin meen kondiittoriksi opiskelemaan. Se on haaveeni mun, ja niin taidan tehdäkin, kävi miten kävi.

    Eristäydypä muuten hetkeksi uutisista, ihan oman mielialas vuoksi. On hyvä pitää itsensä ajan tasalla, mutta liika negatiivinen tieto ei tee kenestäkään iloista ihmistä. Suodata tietoa ja keskity siihen, mikä on omalta kannaltas olennaista. Kaikesta kannattaa pitää välillä pientä lomaa, levänneenä jaksaa potkia lujempaa.

    ... Guuglettaa resurssienhallinnalla. :DDDD

    VastaaPoista
  6. niinpä nii, huoh ja kaus. saat sen kuulostaa nii helpolta :D mut eipä sillä, ei mullakaa nii pahaa ahistusta oo etten jaksas lakata kynsiin kukkasia. no jos oletetaa että mulla oliski sanottavaa maailman tai taiteen tilasta nii mitä se ketää kiinnostas tai mitää muuttas? konkreettisia tekoja pitäs olla. ja ku niitä ei jaksa, pysty ja osaa, päätyy vaa märehtimää asioita.

    on niitäki päiviä jollon oon varma et opiskelen ainaki puol tusinaa eri ammattia ja käyn kaikkialla ja teen kauheesti ja muutan maailmaa, mut sit toisina päivinä huomaa et ne on pelkkiä aikeita vailla mitää todellisuuspohjaa. mikä on tietysti ymmärrettävää, koska oon vasta tikapuun alimmalla askelmalla. mut sitte ku tulee tälläsiä perspektiivikurssin kaltasia asioita, tuntuu että se tikapuu vajoo hitaasti maan sisää. ja kaikki on taas perseestä.

    uutisista eristäytymine tarkottas, etten klikkaile mitää feisbuuklinkkejä.. muuta kautta en uutisia seuraa. katon vaa ted-videoita ja ihastelen mite viisaita, rohkeita ja aikaansaavia ihmisiä on maalimassa. eli oikeestaa saan tällä hetkellä enemmän positiivista tietoo ku aiemmin. paradoksaalista?

    levätä... ehkä pitäski. tais olla linda joka mulle sano yks päivä jotenki et "ahkeruus ei oo sama asia ku että ajaa ittesä piippuun".

    tänää huomasin myös et oikeestaa ainoita asioita mistä saa vilpittömiä onnistumisen kokemuksia, on neulominen. vuoden vanha villapaita on edellee hieno, mut vuoden vanhaa taulua ei haluu ees nähä. surullista, tavallaa.

    VastaaPoista
  7. Heehee, toivun juuri itsekin niin karseasta hermoromahduksesta että eh... No, vähän lannistunut olen vieläkin, valmistuuhan minusta turha humanisti. Tai niin paskanjauhajat sanoo, kyllä mulla muita suunnitelmia on eikä jonkun muun mielipide niistä turhia tee. Jonkinlainen tyhjä fiilis vaivaa usein, mutta koetan täyttää sitä opiskelulla ja neulomisella. Mut tänään neuloin villasukkaa, ja se meni IHAN väärin! Kiva kyllä huomasin, että se ei lannistanut vaan ärsytti ihan hirveesti. :DD Ja kyllä muaki ärsyttäis tuollainen kurssi, itketti jo taidehissan johdantoluennolla se luennoitsija, joka hypetti Mona Lisan 500 vuotta vanhaa arvoitusta jeeeeeh. Mutta onnex se ei oo mun päänvaivani se Liisa. Mennäänkö vaikka nukkumaan? Kellojaki piti taas siirtää. Siirsin tosin vasta kello 13, jolloin sain siis nauttia kello 12 teeni kahteen kertaan.

    Ja muuten: pistä stoppi sille positiiviselle tiedolle. Jatkuva informaation ahtaminen on pahasta!!1 Omat aivot hiljenee eikä jää ajatuksille tilaa. >:I Mene ja leivo muffinsseja, postita mulle vaikka pari niin oot samalla hyödyksi. <3

    Pelasin äsken heppapeliä ja epäsosiaalinen hevoseni heitti mut selästään, koska tarvitsi omaa aikaa. Joo, nyt nukkumaan.

    VastaaPoista
  8. Jos kirjoitat nettiosoitteen resurssienhallinnan osoiteriville, se aukeaa oletusselaimeen. Microsoft yhdisti aikoinaan resurssienhallinnan (exporer) ja nettiselaimen (internet explorer).

    David Chelsea: Extreme perspective! for comic artists.

    Vehnäjauhot on / ei ole myrkkyä.

    Mitä enemmän tietoa, sitä enemmän tietoa / epätietoa.

    Väsyä kannattaa, sitten vasta levätä.

    VastaaPoista
  9. Halu saada päin näköä suoraa palautetta kiehtoo minua. Repin-instituutti on kallis koulu, joka vaatii hermoja, sillä siellä jouduin pakolla tekemään töitä niin kauan, että olin tulla hulluksi. Tarkoitan tällä sitä, että yhtä ja samaa asetelmaa hinkataan päivästä toiseen opettajan vaatimuksesta niin kauan, kunnes se täyttää opettajan vaatimat kriteerit. Menin Repin-instituuttiin sen vuoksi, että halusin saada kunnolla palautetta ja kehittyä, koska useimmissa taidekouluissa työskentely on turhan vapaata, joka kehittää pelkästään oppilaan itse aikaisemmin oppimia taitoja. Repinissä oppi uutta ja sai kärsiä, joka kasvatti selkärankaa. Palaute oli rakentavaa ja vaatimukset selvät, eikä selittelemällä koskaan pärjännyt.

    Mutta ei koulun idea ollut pelkästään opettaa piirtämään teknisesti hienosti, vaan ajattelemaan selkeämmin. Repin oli hieman yksioikoinen koulu, jossa toistettiin ja toistettiin samoja asioita uudestaan ja uudestaan, jota ei tosin alussa tajunut, kun opettajat vaihtuivat kolmen viikon välein. Välillä sitä väsähti ja tylsistyi, mutta mielestäni se kuuluu kehittymiseen.

    Ymmärrän niitä ihmisiä, joille Repin-instituutti on ollut pettymys. Itselleni vuosi oli juuri sellainen kuin odotinkin kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Jälkikäteen paras oppi koulusta on ollut ymmärtämään oma suhtautuminen työskentelyyn ja näkemään muidenkin työt kriittisessä valossa, olivat ne sitten miten pirun hienoja hyvänsä. Itse olin siinä onnekas, että puolet opiskelijoista olivat toista vuotta siellä, joten heiltä oppi myös paljon.


    Ikävin, mutta kehittävin kritiikki on mielestäni se, kun näkee paljon vaivaa työhön, jolle on "sokeutunut", ja odottaa siitä kehuja.

    Terveisin Teräskäsine :)

    VastaaPoista